Vielä muutama vuosikymmen sitten työelämä muistutti putkea. Koulu johti ammattiin, ammatti uraan ja ura eläkeikään. Polku oli selkeä, ja sen ulkopuolelle astuminen tuntui poikkeukselta.
Nuorilta kysytään usein, mitä he aikovat "tehdä isona". Kysymys kuulostaa harmittomalta, mutta sen taustalla on oletus, että identiteetti syntyy valinnasta: valitset alan, ja sen mukana syntyy ammatillinen minä.
Nuori työntekijä nähdään usein "tulevaisuuden osaajana", mutta todellisuudessa hänen merkityksensä näkyy jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Nuori paljastaa nopeasti, millainen organisaatio on arjessa: miten ihmiset kohtelevat toisiaan, miten perehdytys toimii ja miten johtaminen näkyy silloin, kun kukaan ei yritä esittää mitään.
Kesätyönhakijat kirjoittavat hakemuksiinsa usein samoja lauseita: "Olen motivoitunut", "Olen ahkera", "Olen nopea oppimaan". Ongelma ei ole siinä, että nämä olisivat huonoja asioita. Ongelma on se, että ne ovat oletuksia. Työnantaja ei oleta, että hakija on laiska ja välinpitämätön. Hän olettaa, että hakija on motivoitunut. Siksi se ei erottele...
