On olemassa ihmisiä, jotka kulkevat elämässä yhtä polkua, vakaasti ja ilman sivuaskeleita. Sitten on meitä, jotka rakentavat oman reittinsä, pala palalta, kokeillen, oppien ja uudelleen suunnaten. Olen aina kuulunut jälkimmäisiin — en siksi, että olisin ollut hukassa, vaan siksi, että olen halunnut ymmärtää maailmaa monesta kulmasta ennen kuin...

Life coaching mielletään helposti neuvoiksi, motivaatiopuheeksi tai jonkinlaiseksi "paremman elämän" pikakurssiksi. Todellisuudessa coaching ei ole mitään näistä. Coaching on ajattelun tila — paikka, jossa ihminen saa pysähtyä ja kuulla itseään ilman rooleja, suorituspaineita tai oletuksia siitä, mitä hänen pitäisi haluta.

Mindfulness liitetään usein rauhallisiin hetkiin, hengitysharjoituksiin ja siihen, että mieli pitäisi saada tyhjäksi. Todellisuudessa mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä. Se on mielen selkeyttämistä.

Ensimmäinen työvuosi on monelle nuorelle hämmentävä kokemus. Ei siksi, että työ itsessään olisi vaikeaa, vaan siksi, että työelämä on kokonaan oma kielensä, oma rytminsä ja oma logiikkansa. Tekniset taidot oppii nopeasti. Mutta ensimmäinen vuosi opettaa jotain paljon tärkeämpää: miten työelämä toimii — ja miten siinä toimitaan ihmisenä.

Vielä muutama vuosikymmen sitten työelämä muistutti putkea. Koulu johti ammattiin, ammatti uraan ja ura eläkeikään. Polku oli selkeä, ja sen ulkopuolelle astuminen tuntui poikkeukselta.

Nuorilta kysytään usein, mitä he aikovat "tehdä isona". Kysymys kuulostaa harmittomalta, mutta sen taustalla on oletus, että identiteetti syntyy valinnasta: valitset alan, ja sen mukana syntyy ammatillinen minä.

Nuori työntekijä nähdään usein "tulevaisuuden osaajana", mutta todellisuudessa hänen merkityksensä näkyy jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Nuori paljastaa nopeasti, millainen organisaatio on arjessa: miten ihmiset kohtelevat toisiaan, miten perehdytys toimii ja miten johtaminen näkyy silloin, kun kukaan ei yritä esittää mitään.