Kun johtaminen menee pieleen – mitä se tekee työlle ja ihmiselle?

Huono johtaminen on yksi työelämän suurimmista tabuista. Siitä puhutaan kahvipöydissä, WhatsApp‑ryhmissä ja kotona iltaisin, mutta harvoin ääneen työpaikalla. Silti sen vaikutukset näkyvät kaikkialla: työssä jaksamisessa, motivaatiossa, ilmapiirissä ja jopa siinä, miten ihminen alkaa nähdä itsensä työntekijänä. Huono johtaminen ei ole vain "huonoa johtamista", se on ilmiö, joka muuttaa koko työn kokemuksen.

Olen itse pohtinut paljon sitä, miksi huono johtaminen voi riipaista niin syvältä. Ehkä siksi, että työ on iso osa identiteettiä. Kun esihenkilö ei kuuntele, ei välitä tai ei johda lainkaan, se ei tunnu vain työltä – se tuntuu henkilökohtaiselta. Ihminen alkaa helposti miettiä, onko vika hänessä, vaikka todellisuudessa kyse on rakenteista, taidoista ja joskus myös siitä, että johtajaksi on päätynyt henkilö, joka ei koskaan olisi halunnut johtaa.

Huono johtaminen näkyy arjessa pieninä mutta toistuvina asioina: epäselvinä odotuksina, jatkuvana kiireenä, mikromanagerointina tai täydellisenä poissaolona. Se voi olla myös epäoikeudenmukaisuutta, suosimista tai sitä, että työntekijä jää yksin tilanteissa, joissa hänen pitäisi saada tukea. Ja kun näitä kokemuksia kertyy tarpeeksi, työn merkitys alkaa murentua. Työstä tulee suorittamista, ei tekemistä. Työpäivästä tulee selviytymistä ilman onnistumisen kokemuksia.

Olen huomannut, että huonon johtamisen vaikutukset eivät rajoitu työpaikalle. Ne kulkevat mukana kotiin, vapaa-ajalle ja jopa uneen. Ihminen alkaa epäillä omaa osaamistaan, vaikka todellisuudessa ongelma ei ole aina hänessä. Huono johtaminen voi saada lahjakkaan, motivoituneen ja osaavan työntekijän tuntemaan itsensä pieneksi. Se voi sammuttaa innon, joka on joskus ollut koko uran moottori.

Silti haluan uskoa, että huonosta johtamisesta voi myös oppia. Se voi opettaa, millaista johtamista ei esimerkiksi haluaisi tehdä itse. Se voi vahvistaa ymmärrystä siitä, miten tärkeää on tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Ja se voi muistuttaa siitä, että työhyvinvointi ei synny yksittäisistä eduista tai kampanjoista, vaan tavasta, jolla ihmisiä johdetaan joka päivä.

Lopulta huono johtaminen ei ole vain johtajan ongelma – se on koko organisaation haaste. Mutta sen näkyväksi tekeminen on ensimmäinen askel kohti parempaa. Ja ehkä juuri siksi tästä aiheesta kannattaa puhua ääneen, vaikka se välillä tuntuisi vaikealta. Työelämä muuttuu vain silloin, kun joku uskaltaa sanoa, että näin ei voi jatkua.